71yötä omassa sängyssä

Muutama kuukausi lentokentälle. Se lähteminen mietityttää, millaset fiilikset kun näkee kaverit viimesen kerran, miten moikata kaikki läheiset lentokentällä. Kuulostaa tosi helmeltä sanoo että joo no nähään sit vuoden päästä, mutta niin se menee. Coool. Oon kyllä niin maisemanvaihdoksen tarpeessa, ainakin nyt on vahvasti semmoset fiilikset. Kaikki uudet ihmiset ja maisemat ja kulttuuri ja tavat ja ruuat ymsymsyms. Mutta tavallaan tosi epäilyttävää ja pelottavaa ja hermotuttavaa ja superjännää. Ei sitä lähtöö vieläkään oikein tajua, varsinkin kun ei vieläkään oo sitä perhettä. Vähän paineissa siitäkin että alkasko joku nyt pikkuhiljaa haluumaan mua asumaan vuodeks kotiinsa ja syömään niitten ruuat, ois ihan ookoo !
Tää kesäloma ei oikein tunnu miltään kun kaikki odotukset on enemmän siellä syksyssä, kesälomafiilikset on ihan hukassa. Ehkä ne tässä pikkuhiljaa alkaa saapua kun ilmatkin paranee ja pääsee tekeen kaikkia kesäjuttuja. Kaverit on jo iha ranteet auki kun lähen, sanoo ettei tuu vuodesta mitään. Ehkä ne nyt kuitenki pärjää täällä keskenäänkin, ei se mikään maailmanloppu oo. En oo vielä pakkamaista miettiny ollenkaan ja tuliaisiakin on vähän hankala ostaa, ilman että tietää kenelle niitä on viemässä.
Kesällä ajattelin panostaa ranskan opiskeluun, että olis sitten edes jotain tasoo sinne mennessä. Ranskassa oon muutamia kertoja käynyt niin maa ei sinänsä ole ihan vieras. Oon jutellu joittenkin ranskalaisten kanssa, kuunnellu ranskan kielistä musiikkia yms. virittääkseni vähän tunnelmia jo etukäteen. Kyllä se tästä ! Mutta se perhejuttu vaan vaivaa. Kyllä ne tiedot sieltä varmaan toivottavasti ehkä tulee, mutta tulis nyt mahollisimman pian. Ois nii siistii tietää. Ei tässä muuta kun odottelua ja kesänviettoo.

Salut !