Tähän on tultu

Aika on ihmeellistä. Hieman yli 7 kuukautta sitten koko lentokone kyynelehti I'm Coming Home -biisin tahdissa lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle. En oikein osaa sanoa mitään. Kotiin paluu oli hassua mutta ihan super kivaa. Kesä, kaverit, Suomi, festarit, poikakaveri ja mitä kaikkee! Jopa koulun alkua odotin (enää en näin 4. jakson alussa ymmrrä, että miksi). En oo kokenut tässä ajassa mitään suurempaa tuskaa Suomessa olemisesta. Ranska on ihan kiva maa, mutta se ei oo mua varten. Varsinkin alkuun olin pelkästään onnellinen siitä, että olin takaisin siinä mistä oli lähdetty. Tietysti niitä tärkeimpiä ihmisiä oli ikävä, mutta ei juuri muuta. Joulun jälkeen kuitenkin on alkanut tuntua siltä, että voi kun sen kaiken saisi kokea uudelleen. En tiedä onko kyse siitä, että aika kultaa muistot, vai onko kotiin paluusta kulunut nyt sen verran aikaa, että alkaa tehdä jo mieli takaisin maailmalle. Kun miettii kaikkia niitä mukavia hetkiä, tekisi niin kovin mieli elää ne uudelleen. Ja nyt voisi jälkiviisaana osata tehdä toisin ne asiat joita saattaa ehkä katua. Miksi n mennyt sinne, miksi en ollut rohkeampi siinä tilanteessa, miksi en ollut avoimempi ja aktiivisempi kielen opettelussa... Näitä riittää, mutta niistäkin on tullut opittua! Se on varma, että maailmalle palaan. Ja no tulihan tossa kuukausi vietettyä pallon toisella puolen akselilla Singapore - Australia- Uusi-Seelanti - Hongkong. Ei valittamista.
Ajattelin kuitenkin myös omaa muistiani virkistääkseni ja vuottani muistellakseni tiivistää koko vaihtovuoteni yhteen postaukseen. Siitä saattaa tulla haaste, mutta ajattelin ottaa sen vastaan. Palaan sen kanssa tässä lähi päivinä, se kuitenkin saattaa ottaa aikansa koska kyseessä ei ole mikään pikkuhomma ja tässä on tuloss mm. YO-juttuja ja muuta semmoista pientä.

Mutta me palaillaan pika puoliin täälläkin nostalgisissa merkeissä!
Bisous, Kapa