Välillä tulee sellasia hetkiä, kun tekis mieli huutaa että en puhu ranskaaaa puhukaaa englantiaaa te tyhmisranskikset! Masentaa tää kielivamaisuus ja ymmärtämättömyys ja puhumattomuut. Nyt tää mun host perhekin alkanu enemmän painostaa mua puhuun pelkkää ranskaa, mutta heh entä josen oikeesti tiedä jotain juttua. Jos ei oo muistamisesta kiinni vaan en oo ikinä opetellu esim sanaa jään jäädyttäjä työntekijät. Kun miettii tätä mennyttä aikaa niin voi jumalautsi oon ollu kyllä niin hiljanen etten ikinä! Ja jotka ua nyt sillain tuntee, niin ehkä vähän hankala kuvitella mua kovinkaan hiljasena ja rauhallisena. Mutta tien päällä sitä oppii kaiken laista!
Nyt on 4tunnin hypäristä vielä tunti jäljellä, kohta syödään toivottavasti. Tänään vielä muistaakseni ekonomiaa, mantsaa ja ranskaa. Palautetaankohan kokeet...?:d:D:D Täällä on nyt vaan satanu monta päivä mutta sade on kyllä ihan kivaa! Sillonjos ei haittaa että kastuu. Mutta sadepäivissä on jotenkin sellasta masentunutta tunnelmaa ilmassa ja bussissa varsinkin kiva istua angstisena huppu päässä,hiukset valuu vettä ja ikkuna vieressä huurussa, musiikki pauhaa täysillä iPodista ja kattelet kun ihmiset kävelee kaduilla ja juoksee tramwayhin ja busseihin ja autot piiskaa kaikki vedet katujen reunoilta ihmisten päälle jne. Onko tää ihan normaalia?
Mutta nyt lähen selvittää lounas-menun, palataan asiaan!
Katri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti