Le lettre

28.8.10
"Märjeth! Täh, Ranska. Can't believe it. Ei tunnu yhtään vieläkään että täällä vuosi, so weird. On ollu kyllä letkee viikonloppu. Letkeetä porukkaa ja on ollu kiva puhua englantia ja VÄHÄN ranskaa. Välillä vituttaa kun jotkut puhuu sillain perfect ja se ei ole reilua=) Kaikkien pitäis olla yhtä paskoja kun mää. oon ollu niin jäätävä tänään, kuolen väsyyn. Nyt huudatan The Soundsia ja oon yksin tälläsessänurkassa. Haha, nevari. Don't wanna hurt youuu, try not to fuck with your feeeliiings!

Tää on kyllä helmee kun kaikki täällä on samassa tilanteessa niin vähän tälläst vertaistukee. Pari tuntia niin perheisiin lähtö wou. Victor kyllä vaikuttaa kivalta ja sellaselta että helppo puhuu sen kans ja sillee. Ja sen kautta sit toivottavasti saan myös kavereita, hehe:) Lebost.

Ei vielä oikein oo koti-ikävä tai no tääl on ollu niin paljon tekemist ja ohjelmaa että ei oo kerenny miettii. Ja mun mielialat on heitelly ihan sikana, välillä oon ihan super energinen ja välillä vaan koomaan ja sit kaikkee siit välilt. Ja ain vaihtuu joku 15 min välein. HeHe.

WOOOO 10 KK RANSKASSA! Sounds great but weird but scary but cool but awesome but hard but new but fantastic!!

Salut, Katri

P.S. Raappana - Maasta maahan"

Tässä on siis suurin osa kirjeestä, jotka kaikki kirjotti siellä YFU:n alotus viikonlopussa sillon kun tänne Ranskaan tultiin. Nyt ne lähetettiin meille sitten 3kuukauden jälkeen kaikkille koteihin että sai lukee omat ajatukset tolta viikonlopulta. Mulla ei oo selkeestikään ollu mitään maata mullistavia ajatuksia, tollasta aika perus vaihtari-ajattelua.

Ja toi ei yllättäny mua mitenkää, mitä olin kirjottanu, koska muistan ton kun kirjotin tota ja että mitä siihen kirjotin. Muutenkin tuntuu että tosta viikonlopusta olis kulunu paljon vähemmän aikaa kun 3kuukautta. Mutta niin se vaa on!

Välillä aina tulee kavereita ikävä ja haluaisin olla hengaa niitten kans, ja muutenki välillä tuntuu että voisin lähtee vaikka seuraavalla lennolla Suomeen. Mutta kyllä täälläkin on kivaa! Tänään oli kiva aamu koulussa, vaikka olikin perseestä, että herättiin turhaan 8 kun ei ollu kahta ekaa tuntia, ja loppujen lopuks tunteja oli 1/4, mutta ainakin pääsin paremmin hengailee noitten mun luokkalaisten kans. Mentiin istuun sellaseen koulun lähellä olevaan kahvilaan melkein puolen luokan kanssa. No en mää kauheesti puhunu, mutta jotain, ja muutenkin oli rentoo.

Eipä mulla tässä muuta, tulin vaa infoilee tosta kirjeestä. En tiä mitä tänää tekisin, kurkku on taas kipee niin en viitti lähtee mitään panostus urheileenkaan kun haluaisin joskus terveytyä. Jospa tänään se Harry Potter? Kai se on kateltava sitten vaa ranskaks kun ei tässä nyt oo paljon muutakaan vaihtoehtoo. Poor frech people, ensin dubataan kaikki media ja sitten valitetaan huonosta englannin tasosta. Mikä neuvoksi?

Katri

P.S. Kaikki on ollu ihan järkyttyneitä kun oon sanonu että Tampereella on -20°C kun nää jäätyy kuoliaaks täällä +2°C. Erityisesti pukeutuminen on kiinnostanu että mitäs helvettiä me laitetaan päälle että pysytään hengissä. No niin sitä määkin ihmettelen!