Joten kun siis tällänen alkukesä on tänne iskeny, niin se laittaa miettii sitä kun on paluu Suomeen ja ens kesää ja kuinka kivaa siitä tulee ja blaablaa. Joten se pistää toivoon että nää kolme viimestä kuukautta (omgomgomg) kuluis nopeesti, mikä taas ei oo hyvä juttu, koska pitäis elää päivä kerrallaan ja ottaa kaikki tästä loppuajasta irti. Mutta jotenkin en osaa. Ja se turhauttaa mua ihan törkeesti ja on sellanen itseensä pettyny fiilis. Että nyt kun kerran täällâ ollaan, niin miks ei sitten vois vaan elää täällä? Kyllä se Suomi sieltä tulee sitten 3kk päästä, ei yhtään aikasemmin tai myöhemmin, miten tahansa tän loppuaikani vietän.
On jotenkin muutenkin ollu tyhjä olo viime päivinä ja vähän ikävä sellasta oikeeta elämää, että ois jatkuvasti menoo ja toimintaa ja että kouluun vois panostaa ja kavereita nähä ja käydä koriksessa ja koiran kanssa ulkona ja riidellä Kaisan kanssa jnejnejne. On ollu nyt aika paljon ajatukset Suomessa ja varsinkin just ens kesässä ja sen suunnitelmissa. Koulussakin väsäsin kauheeta listaa kaikesta mitä ois kiva touhuta sitten kun rantaudun Suomeen. Siitä saattaa sitten tulla joku oma postauksensa joskus.
Nyt meille tuli Odilen joku vanha koulukaveri sen äitinsä kanssa illalliselle, joten edessä on ilmeisesti 3 ruokalajin gourmet-ateria. Kyllä käy! Tänään olin istuskelemassa lähemmäs kolme tuntia mun uudessa lempipaikassa, l'Ile de Versaillesissa. Se on sellanen saari tossa meijän lähellä joen keskellä, johon on rakennettu sellanen Japanilainen puutarha. Siellä on tosi nättiä nytten kun puut kukkii ja aurinko paistaa. Ei tässä paljon muuta, tällästä tällä kertaa! Vähän on ajatukset hukassa. Tässä vielä pari kuvaa sieltä saari-mestoilta.
Bisous!
Onpa kaunis kevät , ihanaa, meillä vaan sohjoa kadut täynnä iltaisin ja aamuisin kadut täynnä jäistä mössöä, voit arvata miten autolla körötellään siinä! Nauti nyt tuosta. Ja totta puhut, kolme kuukautta lentää ja alta aika yksikön olet kotona. Ja lyön vetoa että kaipaat sitten Ranskaa, sen patonkeja ja kaikkea muuta mitä täällä ei ole . Se on yksi elämän paradoksi. Sitä kaipaa mitä ei ole. Carpe Diem eli tartu hetkeen , tänään. t Maman
VastaaPoistaSuomi tulee nopeemmin jos keksit keinon repästä ja rikkoo YFUn tyhmiä sääntöjä oikee räikeesti ;) mutta älä tee sitä! 1kk ja sä oot täällä mun hellässä huomassa kokemassa mun laamamaista elämänmenoo nii eiköhän se Nanteskin ala maistua ;;;P
VastaaPoistatoi annin kommentti oli huikee! yritetää viel nauttii tästä kokemuksesa ja yks parhaimpii tähä asti on se miten sitten voidaan yhdesää suomesta käsin muistella sitä kun tutustuttiin me kolmikko <3 je taime
VastaaPoistaSiis allekirjotan niin ton "syksystä kesään"! Tää on ihan uskomatonta! :D
VastaaPoistaMul on välillä vähän toi sama juttu ton kaa, et miten tää 3 kuukautta menis nopeesti! Tai ku tavallaan en haluais lähteä, mutta silti odotan. Tai siis äh oon vaan jotenkin niin sekasin sen kanssa. :o
Nyt vaan vitsi yritetään nauttia... :) Kyl se kolme kuukautta tulee menee aika nopee! KELAA nyt on about 3 kuukautta uudesta vuodesta!
bisous, ippe