torstai 31. maaliskuuta 2011

Torstai lagaus

Mulla oli sellanen fiilis, että jotain asiaa olis, mutta nyt kun tänne blogin puolelle pääsin niin ne ajatukset, jos niitä ikinä oli, haihtuivat tuhka tuuleen. Oliko tarpeeks pitkä lause?

No ainakin voisin kertoo jotain tosta eilisestä. Eli me lähettiin luokan kanssa Le Mans kaupunkiin sellaseen media-konferensiin. Mulla ei ollu aamulla vielä lähtiessä mitään ajatusta mihin oltiin menossa, koska olin jotenkin missannu sen tiedon tunnilla, mutta siinä se päivän mittaa valkeni. Eli siis no kyseessä oli sellanen jonkun sortin media journalismi mielipiteiden jako seminaari tai muuta vastaavaa, joka oli suunnattu lukiolaisille jotka on ES eli ekonomia linjan opiskelijoita. En tiedä paljonko meitä siellä oli mutta veikkaus joku 2 000 lukiolaista? Mutta tää on erittäin villi veikkaus.


Ensin siellä oli sellanen yhteinen avaamistilaisuus jonka jälkeen jakauduttiin ryhmiin ja kaikilla oli sellaset omat käsiteltävät aiheet. Meijän luokka oli sellasissa, joista toinen käsitteli sosiaalista mediaa yms ja toinen oli nimeltään "vivre ensemble" eli elämää yhdessä, siellä käsiteltiin rasismia ja discriminationia (onko tää syrjintä suomeks?). En ihan kaikkee saanu noista jutuista irti, mutta sen mitä sain niin oli ihan mielenkiintosta. Toi ois ollu tosi jees suomeks. Sitten tossa noiden välillä oli picnic -muotoinen ruokailu eli siis päivän kohokohta. Eväinä mulla oli kinkku juusto voi-leipää,omena, suolasia ja makeita keksejä, karkkipussi ja omenamömmö jutut. Eli hyvin pärjäsin! Sessiot lopetettiin sitten yhteiseen johonkin yhteenveto tyyppiseen juttuun siinä klo 17 pintaan ja takasin koululla oltiin 19:30. Eli sellanen keposa 12puol tunnin päivä.


Eilen myös vaivasin päätäni ostamalla junalippuja ens lomille. Siis oli sellasta säätöö ettei ikinä. Meni joku 3h ostaa muutama hassu lippu. Nyt vaan sitten toivon sormet ristissä että kaiken sen vaivan jälkeen ne liput löytää postista tänne mun käsiini! Jos ei niin mulla on tossa toi viidennen kerroksen kattoikkuna aika hyvin ulottuvilla...


Tänään pääsin jo 12 koulusta, jonka jälkeen oon lagannu, kärsiny suklaan himosta, tyydyttäny sen ja lagannu lisää. Ohjelmassa vielä ehkä joku leffa ja ruoka. Onkin nälkä!



Kuvituksena kuvia eiliseltä. Luokkalaisia ja sitä rataa. Msutakin on jotain kuvia mutta ne on Eleonoran kameralla, enkä oo saanu niitä. Ehkä ne joskus siltä vingun. Fiilaan tota luokkakuvaa, se kirjaston työntekijä ei oikein hallinnu tota kuvausta.

Mutta nyt alan valkkaa leffaa, bisous!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

100 ahead

Tulin nyt ihan nopeesti kirjotteleen kuulumisia sillä välin kun hiukset kuivuu. Äsken oli siis tosiaan liikuntaa ja tällä viikolla laji vaihtu, pingpongia! Ja jos joskus mainitsin että pyramidin on perseestä, niin puhutaanko hetki tästä pöytätenniksestä?

Kuitenkin siis viikonloppu oli ja meniihan rattosasti, vaikka olikin vähän kurja kun alko taas vähän tälläset sateet kun viime viikko oli niin nättiä aurinkoo. Perjantaina puhuttiin Johannan kanssa koneella ja se valitti kylmää ja että haluais ulkomaille. No sit me hiffattii et oho mähä asun Ranskassa ja Johannalla ei oo enää koulua. Näiden oivallusten ohjaamana oltiinkin sitten saman tien lentoyhtiöiden kotisivuilla kattelemassa lippujen hintoja. Ja nyt on serkulla HKI-PARIS-HKI liput toukokuun ekalle viikolle! Fiilaan tätä, ja siihen on enää vaan kuukausi! Eli luvassa siis extepore-vieras kotoo. Kivaa!

Viikonloppuna tuli myös 7kk täyteen ja eilen päästiin tähän otsikon etappiin, eli 100päivää jäljellä. Mää oon ehkä huolestuttavan perillä tästä ajan kulumisesta? Lauantaina oli sitten myös yhen Morganen synttärit, jossa oltiin Victorin kanssa. Oli lepposa ilta, mutta sieltä ei oo mitään kuvia kun unohdin kameran lataukseen.

Ja eilen oli hullu panostus päivä koulussa! Aamulla oli 2h ekonomian koe ja sentään yritin vastata siihen ja sainkin yhteen kysymykseen kai ihan järkevän 10 rivin vastausken. Ja loppuajan hinkkasin sellasta taloustiedon käännös juttua. Se on perseestä, mutta tein kuitenki! Sitten oli englantia 2h ja siinä oli koe, jota en tietysti muistanu. Mutta se meni helposti freestylellä ja kirjotin kauheet setit siitä murhanovellsita mistä se koe oli. Sitten oli SVT eli bilsaa, ja siinä panostin kaikki muistiinpanot yms. Mutta siis kuinka paljon elämää helpottaa joku PowerPoint? Siis ihan oikeesti...

Mutta nyt kuitenkin lähen laittaa itteni ihmisen näköseks ja kohta lähen kouluun syömään. Iltapäivällä vielä ekonomiaa, historiaa ja ranskaa. En malta odottaa...

Palaillaan! Bisous, Kapa

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Terkkuja +25°C

Tänne on siis rantautunut kesä. Tai no siis melkein, kai tää periaatteessa vielä kevättä on, mutta näin Suomalaisen näkökulmasta hyppäsimme juuri syksystä kesään. Aika kuivaa kun täällä on oikeestaan vaan kaks vuodenaikaa. Vaikka te ette siellä takatalven keskellä lähekään tähän ihan mukaan, niin kyllä neljä vuodenaikaa on rikkaus.

Joten kun siis tällänen alkukesä on tänne iskeny, niin se laittaa miettii sitä kun on paluu Suomeen ja ens kesää ja kuinka kivaa siitä tulee ja blaablaa. Joten se pistää toivoon että nää kolme viimestä kuukautta (omgomgomg) kuluis nopeesti, mikä taas ei oo hyvä juttu, koska pitäis elää päivä kerrallaan ja ottaa kaikki tästä loppuajasta irti. Mutta jotenkin en osaa. Ja se turhauttaa mua ihan törkeesti ja on sellanen itseensä pettyny fiilis. Että nyt kun kerran täällâ ollaan, niin miks ei sitten vois vaan elää täällä? Kyllä se Suomi sieltä tulee sitten 3kk päästä, ei yhtään aikasemmin tai myöhemmin, miten tahansa tän loppuaikani vietän.

On jotenkin muutenkin ollu tyhjä olo viime päivinä ja vähän ikävä sellasta oikeeta elämää, että ois jatkuvasti menoo ja toimintaa ja että kouluun vois panostaa ja kavereita nähä ja käydä koriksessa ja koiran kanssa ulkona ja riidellä Kaisan kanssa jnejnejne. On ollu nyt aika paljon ajatukset Suomessa ja varsinkin just ens kesässä ja sen suunnitelmissa. Koulussakin väsäsin kauheeta listaa kaikesta mitä ois kiva touhuta sitten kun rantaudun Suomeen. Siitä saattaa sitten tulla joku oma postauksensa joskus.

Nyt meille tuli Odilen joku vanha koulukaveri sen äitinsä kanssa illalliselle, joten edessä on ilmeisesti 3 ruokalajin gourmet-ateria. Kyllä käy! Tänään olin istuskelemassa lähemmäs kolme tuntia mun uudessa lempipaikassa, l'Ile de Versaillesissa. Se on sellanen saari tossa meijän lähellä joen keskellä, johon on rakennettu sellanen Japanilainen puutarha. Siellä on tosi nättiä nytten kun puut kukkii ja aurinko paistaa. Ei tässä paljon muuta, tällästä tällä kertaa! Vähän on ajatukset hukassa. Tässä vielä pari kuvaa sieltä saari-mestoilta.









Bisous!

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Lomatarinoita

Tässä se seuraava jakso! Koitan saada meijän Suomi-päivät tiivisteetyä sillain suht inhimillisen mittaseks tarinaksi.

Torstaina lähettiin Annin kanssa siis junalla kohti Nord-zonee ja Saint Quentinia. Meijän piti junassa vähän kikkailla kun meillä ei luonnollisesti ollu vierekkäiset paikat, kun ei oltu ostettu lippuja samaan aikaan. Puolet matkasta olin onnellisesti untenmailla, kunnes konduktööri tuli herättään ja kysyyn lippua. Sitten en enää saanu unta, niin tekstasin Annille, joka oli joutunu vaihtaa paikkaa toiseen päähän junaa kun se oli tultu häätään, ja yritin suostutella sitä tuleen takasin että voitais kattoo sen läppäriltä muumeja. Mutta se ei tullu!!

Meillä oli sit junasta vaihto auto-cariin, eli bussiin, Haute Picardissa tai joku muu vastaava. Sitten sillä köröteltiin muistaakseni joku 40minuuttia St Quentinin asemalle. Matka kesti yhteensä siis kai joku öö 5 tuntia? Siellä asemala sitten odoteltiin, että Jasminen host-äiti tuli hakee meitä. Käytiin heittää kamat niille ja sit se Pascale heitti meijät Jassun koululle. Sieltä se sitten hetken päästä juoksi idiootti-virne naamalla meitä halaamaan. Sitten pilasin tämän lähes elokuvamaisen jälleen näkemisen ja kysyin missä on vessa. Sitten hipsittiin takas sinne koulun porttien sisäpuolelle, vaikka ei ilmeisesti oltais saatu koska se on lycée privé. Siellä koululla sitten jäätiin vähän jubailee joidenkin Jasminen koulukavereitten kanssa ja me oltiin kunnon nähtävyys siellä ja kaikki kyseli että ketä me ollaa ja mistä me ollaa ja kukaan ei oikein meinannu tajuta tätä meijän kuvioo.

Siitä sit lähettiin koululta keskustaan kahville, jonka jälkeen tehtiin huikee kaupunki kierros. Toi StQuentin ei oo mikään hirvee Big city dream, niin se keskusta saatiin koluttua ehkä noin 15minuutissa. Sitten loppu ideat, niin päätettiin mennä taas johonkin kahvila mestaan. Siellä sit istuskeltiin ja otettiin pirun hienoja kuvia. Sinne tuli sit myös Jasminen koulusta pari poitsua, Bertnardia ja jotain sen kaveria.



Päivällis aika alko lähestyä, niin lähettiin sitten käveleen sieltä keskustasta kotiin. Joku 2km matka ehkä? Se meni nopeesti juoruillessa ja kävelykuvia ottaessa.



Sitten oli illallinen perheen kanssa. Jassun host-perheeseen kuuluu siis 3 veljee, joista yks on nyt Englannissa opiskelemassa, ja sitten vanhemmat Philippe ja Pascale. Ne on semmottia aika rikkaita, ihan mukavia ja uteliaita. Sitten ruuan jälkeen vaan lagattiin Jassun huoneessa. Oltiin koneilla, puhuttiin shaibaa, naurettiin, otettiin jäätävän hirveitä kuvia ja niin edelleen. Sitten kun jonkun oli nukuttava alhaalla, koska Jassun huoneeseen ei kuulema mahtunu kolmee ja jos oltais nukuttu samassa huoneessa, niin kukaan ei olis saanu sinä yönä nukuttua siinä huushollissa. Joten Anni sai sitten määräyksen lähtee alas nukkuun. Meillä oli siihen Jassun kanssa suhteellisen kova auktoriteetti koko viikonlopun ajan! Annissa on aviomies-ainesta.





Perjantai-aamuna oli sitten suht aikanen herätys, sillä 10h13 lähti bussi ensin Haute Picardiin, jossa meillä oli melkein tunnin vaihtoaika, jonka aikana kierrettiin ympäri sitä huikeen suurta (not) asemaa ja otettiin pirun tyylikkäitä kuvia.






Ja sieltä Haute Picardista sitten juna kohti Lilleä. Vuorossa oli siis shoppailu-päivä! Lillessä on tosi hyvät shoppailu mahdollisuudet, esim sellanen iiiiso kauppakeskus heti siinä juna-aseman vieressä. Siellä me sitten hengailtiinkin suurin osa päivästä. Käytiin syömässä lounasta subissa. Se oli mun eka kerta SubWayssa Ranskassa ja olin ihan paineissa että failaan sen tilauksen, mutta kyllä sinne väliin sitten suunnilleen oikeet täytteet saatiin! Ja hyvää oli.




Sitten kun oltiin aikamme kierretty sitä ostaria ympäri, niin lähettiin tarkastaan se ihan keskusta, että missäs sitä oikein ollaan. No Jassu väitti kiven kovaa, että kyllä hän tietää missä ollaan. Kyllä me joku 15 minuuttia harhailtiin ihan jossain no where sivukujilla, eikä ollu sijainnista tietoo edes meidän kaupunkioppaalla. Kuitenkin sitten löydettiin sieltä pois ja ittemme 17h39 takasin lähtevään junaan. Kyllä sieltä Lillestä kaikkee pientä kivaa lähti mukaan! Niihin saatamme palata myöhemmin.




Illalla sitten otiin kotona sopivasti illallis pöytään. Toi Jasminen host äiti on kyllä muuten hyvä kokki! Sit ruuan jälkeen alettiin taas lagaamaan koneilla ja myöhemmin mentiin alas Jassun kellariin, jossa on sellanen elokuvastudio. No siis kotiteatteri valkokankaalla ja pehmeellä megasohvalla. Isi, koska meille tulee tollanen kotiin? Alettiin kattoo....



... Herculesta! Ei noi Disney leffat oo niin huikeita ranskaks kun ei voi esim laulaa mukana, mikä tuo sen oikean tunnelman niiden kattomiseen. mutta hyvä se nyt on vaikka saksaks ja takaperin.

Lauantaina sitten heräsin aika suorilta lounas pöytään, jonka jälkeen lähettiin luisteleen sellaseen vapaa-aika keskukseen. Sinne oli rakennettu sellanen sisärata missä oli jotain mökkejä ja ylämäkiä? Ja kaikkee tommosta. Tuolla oli kyllä hienommat luistimet kun Nantesissa! Sit siellä soi kaikkee hyvää musaa, niin laitettiin jalalla koreasti ja sheikkailtiin ympäri sitä rataa. Porukka katto vähän että anteeks mitä te teette, mutta ei se meitä näyttäny haittaavan.





Luistelemassa viihdyttiin joku tunti. Jassu opetti meille kaikkia hienoja kikkoja, kun se on entinen taitoluistelija. Hyvin onnistu vaa'at ja piruetit ja sun muut. Ja kun luistinten kans koittaa hyppiä niin tulee muuten hienoja kuvia.



Sitten sieltä luistelemasta lähettiin keskustaan ostamaan illan synttärisankarille, Thomakselle, synttärilahjaa ja sitten eksyttiin taas kaakaolle. Otettiin vähän tälläsiä "terveisiä äidille" -kuvia.



Sitten lähettiinkin bussilla kotiin ja ruvettiin valmistautuu iltaa varten. Ohjelmassa oli siis yhen Jasminen kaverin, Thomaksen, 20v synttärit. Mentiin sinne naapurin Alexandren kanssa. Aluks oli vähän randomia ja aika laimeta, mutta kyllä se ilta sitten siitä pyörähti kunnolla käyntiin! Oli paljon kaikkee ihan ihme settiä ja mää tanssin ihan koko ajan koska siä soi pirun hyvät musat. Meitä oli siä joku 10 henkee. Annetaan kuvien kertoa....









Bileistä päästiin taxilla (jota ensin odotettiin30+10+10min ulkona kylmässä ja sateessa tanssien Justin Bieberiä ilman kenkiä) kotiin siinä 4h aikoihin. Yömme vietimme suhteellisen sopuisasti kaikki Jasminen sängyssä. Ainakin Jassulla oli hyvät oltavat sen meijän peiton kanssa...

Seuraava päivä vaan syötiin, pakkailtiin ja otettiin hienoja videoita. Jossain vaiheessa oli sitten lähtö 15h33 lähtevään junaan. Oli vähän vastahakoiset halailut ja moikkailut, mutta siitä sitten lähdettiin Annin kanssa junalle ja jätettiin Jasmine itkee meidän perään. Okei ei se itkeny. Mutta melkein, eikö niin? Näitä tyttöjä näkee yhessä sitten toivottavasti 5viikon päästä seuraavilla lomilla, kun suuntana on Saint Etienne eli Annin hoodit taas ihan toisella puolella Ranskaa.

Tällä kertaa meillä olikin sit junan vaihto Pariisissa. Meijän piti vaihtaa eri asemille, Anni meni gare de Lyoniin ja mää suunnistin gare de Montparnasse (tai joku tällänen). Anni oli vähän paineissa sen metrojen kanssa, jotka sen piti ottaa päästäkseen sinne asemalle, mutta Kapan turistimatkat OY:n palvelut oli jälleen käytettävissä ja osasin kertoa mitkä metrot Annin pitää ottaa ja mihin suntaan, jotta se pääsee sinne omalle asemalleen ja mielellään ajoissa. Kumpikin sitten löydettiin omat asemamme ja päästiin lähteen omia kotejamme kohti. Mulla se matka kesti Pariisista Nantesiin vaan pari tuntia, joten se oli aika kevyttä.


Les filles, vous me manquez!

Anteeks, tästä tuli ihan hirveen pitunen kun noin paljon kuvia ja muuta, mutta toiottavasti siellä joku jaksaa tän koluta loppuun asti!

Pisuja ja terkkuja, Katri

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Leipuri Hiivat

Nyt palataan taas noihin lomameininkeihin, kun tuli Jasminelta se muistitikku täynnä kuvia ja tollain. Eli siis mihin jäimmekään...

Eli lomatarinoinnit jäivät tässä postauksessa siihen, kun alettiin Annin kanssa kattoon Muumipeikko&pyrstötähti jota ennen anni kuitenkin rajusti pahoinpiteli ruotsalais-ystävämme HardDriven. Musta tuntuu että puolet lukijoista lopettaa lukemisensa tähän.

Seuraavana aamuna, eli keskiviikkona, herätin Annin mun kännykän herätykseen kello 11. Itse kuitenkin jatkoin onnellisena unia ja olin tosi epäkohtelias talon isäntä kun annoin vieraan vaan lagailla 2 tuntia yksikseen. Mutta sitten kun tuli huuto ruokapöytään, niin saatiin muhunkin kummasti eloo.

Päivän ohjelmasta käytiin jonkin laista keskustelua, mutta kun kumpikin ruuan ystäviä oleme, niin päädyttiin a-vaihtoehtoon: leivotaan! Sit alettiinkin pohtia sitä, että mitä leivotaan. Hetki seilailtiin internetin kokkailu/leivonta sivustoilla, kunnes päädyttiin sitten Kinuskikakkuun. Kumpikaan ei sellasta ollu ikinä tehny, mutta ei se menoo haitannu. Lähettiin sit kauppaan ostaan kaikki tarvittava. Jotta saatiin kaikki mukaan mitä kaivattiin, piti ihan soittaa äitille että millä tuotteella voidaan korvata tuorejuusto. No sieltä tuli hyvinkin oikeaoppiset selostukset, että mitä merkkiä ja niin edelleen. Sitten kun päästiin kassalle, niin olin sit Annille sillain et tarvitaanko me pussia. Sitten se myyjä oli mulle silleen:"un sac? Vous etes Finlandaises?" (pussi? ootteko suomalaisia?). Sit oltii sillee woot joo ollaan. Myyjä kertoi tunnistaneensa meijän scandinavilaisen aksentin tms kun puhuttiin suomee. Ja ilmeisesti joku meissä kai viittas tässä olemuksessamme suomalaisuuteen. Mielenkiintoista!

Päästiin sitten onnellisesti kotiin niiden kamojen kanssa, ja laitoimme hihat heilumaan! Valmistuksen välivaiheista kuvamateriaali on erittäin valitettavasti olematonta, mutta lopputulosta saamme ihailla tovin kuluttua. Kuitenkin siis alettiin orjallisesti ohjeita noudattaen valmistaa tätä kinuskikakkua. Siinä tuli sitten muutama yllätys matkan varrella, kun ei sitä ohjetta kannattanu luke aikasemmin läpi. Esimerkiks tää kohta "kinuski on hyvä valmistaa jo edeltävänä päivänä". Mutta no ihan hyvin se suju, kun vähän sovellettiin ja yön mittanen jäähdytys tiivistettiin onnistuneesti 40minuuttiin. Siinä sitten odotellessa pelattiin GuitarHeroo, ja vein Annia ihan 6-0. Tän voi tulkita myös huolestuttavana faktana. "Näin käytin vaihto-oppilas vuoteni..." Joka tapauksessa kakku saatiin lopulta kasattua ja koristeltua.



Kakku jätettiin jääkaappiin aromisoitumaan tai jotain muuta vastaavaa, ja lähettiin Annin kanssa romanttiselle illalliselle kaupunkiin. Ensin kuitenkin nähtiin Linus, jolle palautin sen HardDriven ja sitten siinä sen kanssa jubailtiin. Sitten se lähti meijän kanssa ettiin sopivaa ravintolaa meijän kynttiläillalliselle. Käännettiin koko keskusta ympäri, kunnes lopulta löydettiin La Casa Nova, jossa meidän budjetti ja makumieltymykset sopivasi kohtasivat. Linus lähti kotiinsa ja me jäätiin Annin kanssa nauttimaan sivistyneestä illallisesta. En oo kai ikinä ennen ollu kaverin kanssa tollasessa oikeessa ravintolassa. Olipa tosi aikuinen olo, hehe. Mää söin tagliatellee carbonara kastikkeella ja Anni otti lasagnea. Aika tylsää, mutta hyvää!

Siinä illastimme lyhyesti pelkän pääruuan muodossa, sillä jälkiruoka odotti kotona. Kakku kaivettiin jääkaapista puolen yön kieppeillä kotiin palattuamme, ja sitten otettiin maistia. Makuelämys ei ollu ihan se mitä oltiin tavoteltu, jotenkin oli vähän kuminen koostumus. Kuorrutus oli kyllä hyvää! Kyllä me siitä kuitenkin ehkä noin 1/3 saatiin tuhottua.



Yö jatkui rauhallisissa merkeissä. Nukkumaan mentiin aika suht hyvissä ajoin, koska seuraavana aamuna oli junalle lähtö kello 8h50. Jätimme Nantesin taaksemme univelkaisina, mutta suunta ei ollut parempaan. Sunta oli pohjoiseen, Saint Quentiniin Jasminen luokse.

Jatkuu ensi jaksossa! Täyden Suomi-kokoonpanon kikkailuihin palaamme viikonlopun aikana. Jos jatkan sitä tähän samaan, niin en pääse ehkä ikinä nukkuun.

Loppuun vielä parit IKEA-ruoka fiilistely syönti kuvat, bisous!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Video jubailu

Heipä hei ja hyvää iltaa! Tässä tulee maailman noloin ja epäonnistunein jubailu video, mutta on se nyt julkastava kun vaivalla kuvattiin ja muuta. Kuulostan oudolta, näytän mammutti valaalta ja miksi syön tikkaria? Tässä siis esimakua tuleviin blogi kirjotuksiin eli mitään kovin fiksua ei kannata odottaa. Mutta joka tapauksessa, enjoy!



P.S. Haluatteko tänne jotain videoo missä puhuisin jotain shaibaa ranskaks? Ja jos haluatte, niin aiheita kehiin! Ja muutenkin paljon kommenttia kaikilta, khitos!

Back to school

Parin viikon loma sujahti ohi aika äkkiä. Varsinkin toka viikko oli ihan huikee Suomi-tytsyjen kanssa. Siitä St Quentinin reissusta tulee kuitenkin sitten aivan omat settinsä, kunhan vaan saan Jassulta mun muistitikun jonka unohdin niille, hehhe, niin saadaan huikeeta kuvamateriaalia sitten tänne samalla!

Loman aikana täytty 200 päivää Ranskassa, nyt on jäljellä enää päälle 100 eli 3puoli kuukautta. Aika kuluu kyllä aika hitsin nopskaa. Mutta en oo vielä päättäny onko se että enää vai vielä se päälle 3 kuukautta. Toisaalta täällä sujuu jo aika mallikkaasti ja tollain, mutta kuitenkaan en oo mitenkään juurtunu tänne tai ei oo tullu mitään Ranska-rakkaus fiiliksiä. Mun elämä on kuitenkin Suomessa ja siellä on niin paljon kaikkee mitä odotan ja ikävöin ja no siellä vaan on koti.

Eilen siis jatku koulu erittäin koomaus merkeissä, väsytti niin jäätävän paljon. Aamulla angstattiin Annin kans kilpaa tekstareiden välityksellä, mutta päivä muuttukin sitten ihan hyväks. Juttelin aika paljon kaikkien kanssa ja hengailin koulun jälkeen tunnin Samian kanssa ja saatiin jubailtua paljon kaikkee ja tuntu jotenkin sujuvammalta toi puhe kun yleensä. En tiedä miten se on mahollista, kun just on puhuttu viikko lähes pelkkää suomee... Ehkä tauko teki hyvää tälle mun ja ranskan viha-rakkaus suhteelle?

Eilen kotiutu myös Zoé ja Odile etelästä ja oli jotenkin tosi hilpeetä kotona. Ne toi sieltä myös joku 10kg tuoreita hedelmiä! Ah, ne on hyviä. Passion hedelmää, mangoo, ananasta, banaania ja sit jotain iha random. Sitten dain tuliaisks niiltä sellasen ison rantapyyhkeen. Saa nähdä kuinka kauan tää kevyt ilmapiiri säilyy tuolla huushollissa, sellanen fiilis että se alkaa haihtua tässä lähi päivinä...

Nyt oon koulussa, käsitellään 1er gare mondialea eli ensimmäistä maailman sotaa. En jaksa yhtään keskittyä, enkä oo ees ihan perillä mitä pitäis tehä. Tant pis!

Palailen loppuviikosta himo tarinoiden kanssa, pysykää linjoilla!

Bisous, Kapa

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Parasta viihdettä

Hmm, ollaan Annin kanssa meillä. Meillä on lanit! Kuinka huikeeta?
Tämä KooMikko saapui siis eilen siinä kuuden jälkeen puol tuntia myöhässä olevalla junalla. Eilen vaan lagattiin, katottiin pari muumi jaksoo ja Aladdin. Niin joo ja tehtiin meijän illallinen vai mikä lie päivällinen. Tortillaa. Ihan mahtavaa! Käytiin sitä myös kaupassa joka oli kiinni (mikä sulkemisaika on 19h30?) mutta sitten löydettiin joku sellanen pikkukauppa meijän talon vierestä paluu matkalla, kun oltiin ensin kävelty kilsa sinne kaupalle ja sama takas. Mutta mää kyllä vannon ettei se ollu mennessä auki... No jokatapauksessa saatiin ananas ja vähän muuta.

Tänään sitten ryömittiin sängyistä ylös ennen puolta päivää, syötiin lounas joka oli ööö pihviä joo. Sitten joskus siinä kahen maissa lähettiin Nantes-cityyn ja minä mun kaupunki tuntemuksella esittelin hoodeja. Käytiin ostamassa pirun kallista suklaata sellasesta suklaakaupasta ja sitten yhestä toisesta kaupasta Annin matkaan lähti muutama Disneyn klassikko: Hercules, Mulan ja Aladdin. Käy! Sitten saatiin kuningasidea: IKEAAN lihapullille. No, sitten mentiin. Kierrettiin koko paikka ja katteltiin kaikkia kivoja juttuja ja kerroin meijän maailmankaikkeuden rumimmasta oudon mallisesta keittiöstä pinkkeine ilmanvaihtoputkineen ja paskanvioleitteine kaapin ovineen (terveisiä kotiin!). Sitten päästiin asiaan eli IkeaFood. Lihapullat oli alennuksessa, 10kpl lisukkeella 2,45e. Halvaks tuli! Ja olipas hyvää. Porukka katto vähän oudosti kun me vedetään hullua ateriaa klo 16 eli siis täysin vastoin Ranskan ruokailu kulttuuria (lounas klo 12, illallinen klo 20).

Sitten jatkettiin toiseen kerrokseen, käytiin läpi heräteostos -alue ja päädyttiin IkeaFood kauppaan. Jännä? Ostettiin sieltä sitten laivalta tunnettuja bilar-karkkeja ja ikea-suklaata. Kun kerta halvalla sai! Sitten lähettiin Ikea-jätskien kanssa kiertään siinä samassa rakennuksessa olevaa ostaria. Etsimme Annille vyötÄ, koska hänen housunsa tippuivat. Löysimme sitten sattumalta minulle American Apparellin turkoosin hupparin (oikeesti äiti tartten tätä!). Ja siis vyö löytyi myös. Housut pysyvät nyt ylhäällä.

Sitten kävimme kaupungissa vielä ostamassa muutaman kortin ja sitten kahvilassa kirjottamassa ne ja juomassa kaakaot. Anni oli tyhmeliini ja antoi kaakaonsa jäähtyä, jonka jälkeen makuelämys ei ollut enää niin huikea. Luonnollisesti. Soitin myös äitille ja muistin että on naistenpäivä. Terkkuja vaan sinne Härmälä Gossippiin!

Sitten ilta alkoi hämärtää ja lähettiin kotia kohti. Nyt täällä kotona ollaan syöty, lagattu ja nyt meillä on lanit. Mahtavaa eikö? Anni tossa just ryövää leffoja yheltä harddriveltä ja mää kirjotteleen shaibulia tänne kaikkien iloks! Niin joo ja vahingossa lukitsit kissan katolle. Illan ohjelmassa on vielä mm. suklaata ja Muumipeikko&Pyrstötähti.

//Edit: Annin omien sanojen mukaan meneillään on ihan kovemman luokan HardDrive-raiskaus, ei pelkkä ryöväys. Annilla on tunnetusti vähän kovemmat otteet ollu näiden kaikkien "laillisten latausformaattien kanssa"...

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Killing time

Hmmps, ei mulla oikein oo asiaa. Ajattelin tulla vaan höpötteleen. Nyt on eka viikko menny lomasta ja oi kiitos että niitä lomaviikkoja on täällä kaks! Ainoo asia mistä tykkään Ranskalaisessa koulujärjestelmässä, on 2viikon loma 6viikon välein. Tai no ei se ihan ainoo juttu oo. Mutta melkein!

Tää viikko on menny suhteellisen tylsissä merkeissä. Oon saanu hyvin kasvatettua juuret tähän sohvaan. Oon siis tosi paljon liikaa ollu koneella, kuunnellu musiikkia ja kattellu leffoja. En vaan oo oikeesti keksiny mitään tekemistä ja on laiskottanu kauheesti ja tollasta. Luokkalaiset on paljon ollu laskettelemassa ja muutenkaan en oo tottunu niiden kans hengaa niin ei oo silleen kauheesti ajatellu, että soittais jollekin että "voitko olla". oon niin tottunu jo tähän erakoituneeseen elämäntyyliin.

Ollaan tää viikko eletty aika poikamies-boxi elämää täällä kotona, kun Zoé ja Odile lähti sinne Madacascarin lähellä olevalle mille lie saarelle, niin ollaan oltu Victorin ja Xavierin kanssa kolmestaan. Ollaan yleensä skipattu toi lounas kun mää oon joko nukkunu sen yli tai sitten Xavier ei oo jaksanu tehä mitään. Ja ollu muutenkin aika rentoo.

Ja Marcela tosiaan oli meillä käymässä ja oli oikein mukavaa! Juteltiin kaikkia niintyttöjen juttuja kun vaan voi ja sitten tehtiin kaikkee ranskalaiseen kulttuuriin liittyvää hommaa... Ei siitä sen enempää! Ja unohdettiin kummatkin tää teknologia ja kuvat jäi ihan täysin ottamatta. Too bad. Sitten se Marcekin kuitenkin lähti ja jätti mut yksin kuolemaan tylsyyteen.

Tänään lähti Victor Alpeille sen kaverin kanssa laskettelee eli nyt ollaan isukkelin kanssa täällä kotona ihan kaksistaan. KUNNES Anni tulee meille maanantaina! Aaah, can't wait. Tulee jotain niin huikeeta. Aijai mua alkaa naurattaa jo kun vaan mietinkin tätä meidän jälleen näkemistä. Ja siitä sit lähteekin kokonainen viikko Suomi-tyttöjen kanssa! Odotettavissa kaikkee huikeeta.

Tänään kävin kaupungilla enkä mahtanu itelleni mitään, että oli ihan pakko ostaa muutama leffa. Just for killing time. Ja oli mun tartuttava siihen kaupan tarjoukseen 5leffaa=30e. Vai mitä? Sieltä lähti mukaan kyllä jotainniin käsittämätöntä yliöveriäjenkkihömppäshaibaa että en ees kehtaa listata niitä leffoja tähän. Mutta siis just for killing time, niin se on ihan fine eiksjoo?

Ootteko muuten huomannu että täydennän mun lauseita nykyään kauheesti englannilla? Musta tuntuu että sitä voi tulla ikävä Suomessa. Englantia. Ei kauheen loogista kun oon siis Ranskassa, mutta anyways!



Ei mulla ollu muuta. Take care ja sitä rataa, palaillaan jossain vaiheessa jollain superturhalla. Killing time mates, Annia odotellessa!

Katri