Apua

Mulla iski eilen ikäkriisi! Mää oon 17-vuotias, ja mulla on ikäkriisi. Mahtavaa. Odottelen innolla millasta se on sitten kun siihen on oikeesti syytäkin. Ja kun mietittiin muutenkin Jasminen kanssa ajan kulumista, ja tajuttiin että ollaa oltu täällä Francessa nyt 1/3 koko systeemistä, joka kuulostaa iha järkyltä, niin tajusin että elämä on kyllä lyhyt! Tässä yks mun paniikki-viesteistä:

"Mustki tuntuu et Suomessakin aika menee sillee nopeempaa aina uv jälkee sillee et tajuu vaa et oho on kesä:D tää syksypuoli on hitaampi ja masentavampi. Mut kohta ollaan Suomes. Kohta oon 18. kohta on yo kirjotukset, kohta oon 20, kohta oon töissä (missä??), kohta mul on oma asunto ja oma perhe (missä mies??) ja kohta käyn jossai helvetin vanhempain illoissa ja heitän mun poikaa lätkä treeneihin ja tyttöö futikseen ja koht oon eläkkeellä ja kohta kuolen! Elämä on lyhyt, voi mojo. Mulla iskee ikäriisiä alaikäsenä!"

Siis joo. Mutta ihan tosi, aika kuluu hirrveen nopeeta. Kohta käy niinkun viestissä kerroin! Kaikki ihan bientôt. No siis ainakin 100 vuoden sisää? Voisin vähä relaa.
Viikon päästä alkaa joululoma ja sitten tammikuun 2. takas kouluun, tammikuun lopussa YFU miitti, jollon on muuten puolet menny(!) ja sit on kohta taas loma. Jossain välissä meijän pitää Jassun kans päästä myös tekeen visiittiä tonne Lyonin suunnille chez Anni! Se on ihan tällänen must. Sit kuukaudet vaa vierii ja kohta ollaan Saksassa YFU:n YES-konferenssi leirillä ja sitten jo Suomessa ja Yyteri Beach futiksessa (niin siis äiti oon menossa sinne heti sinä vkl kun oon tullu tiistaina).



Mutta jospa Katri eläisit vaan päivä kerrallaan! Eli siis tämän keskiviikon ohjelma: syö, nuku, kato leff(oj)a, niistele räät joka rööristä ja yski keuhkot pihalle!

Odottelen sitä lunta että joululoma vois alkaa vähän etukäteen... Ei toi kouluilu oikein iske ny.

Palaillaan, Kapa

kuvat weheartit.com