Jebou

En keksiny mitään sopivaa otsikkoo. Ei liian masentavaa mutta ei turhan ilosta. Joten siis tollanen merkityksetön sitten. Mun pitäis alkaa keksiin jotain oikeita otsikoita.

Mutta no mää nyt vaan tulin höpötteleen kaikkee tänne kun koitan vältellä huoneen siivoomista (jota siinä taas riittäis, en tiedä mikä siinä siistinä pitämisessä on niin hankalaa). Ei oo nyt ollu meneillaän mikään kukoistavin aikakausi. Kaikki ottaa päähän ja tuntuu ettei mikään onnistu ja ettei suju elämä ja joka kohdassa tökkii. On alkanu tosissaan ahdistaa kaverittomuus. Ja koulu. Ja kieli. Oikeestaan kaikki. Tunnen itteni välillä myös tosi epäonnistuneeks ja vertaan väkisinkin itteeni muihin vaihtareihin ja ajattelen että mulla on kaikista paskinta. Näinhän ei siis saisi ajatella, kaikilla on oma vuosi ja kaikilla myös erilainen ja pitää siitä omasta ottaa kaikki rti mitä saa ja blaablaa, mutta silti monesti vituttaa.

Tää on myös osaks sitä mun omaa aikaansaamattomuutta ja laiskuutta, mitkä on mun luonteenpiirteistä ottanu täällä suurimman vallan. Ne on jopa sivuttanu mun ylenpalttisen sosiaalisuuden joka tuntuu toisinaan häviävän ihan totaalisesti. Tän ei pitäis mennä näin! Mun pitäis varmaan tehä lista asioista jota haluan/pitää tehdä vielâ tän kevään aikana ja ottaa oikeesti itteeniniskasta kiinni, unohtaa muitten mielipiteen, koti-ikävä ja muut huonot fiilikset ja vaan alkaa suorittaa! Okei, toi "suorittaa" ilmasu kuulostaa vähän pahalta, mutta no niinhän se tavallaan on. Kuitenkin on asioita, joita haluan tehdä nyt kun kerran täällä ollaan. Noi ei siis oo välttämättä mitään sillain konkreettisia asioita joita haluan, esim. joku matkustelu ja rahan tuhlaaminen ja hyvän ruuan syöminen ja muuta, vaan myös esim. kavereitten saaminen, ranskan kielen oppiminen, olemisesta nauttiminen, eläminen päivä kerrallaan jnejne.

Oon ollu tässä viime viikkoina oikeesti aika depression kynnyksellä hetkittäin (älkää nyt huolestuko kuitenkaan siä kotopuolessa) ja se on ollu tosi rasittavaa ja ahdistavaa ja kaikkee vaan mahollista huonoo. Nyt kuitenkin tää viikko alko eilen ihan hyvissä fiiliksissä supermasennusviikonlopun jälkeen ja tänään oli koulussakin jopa ihan ok liikka tunnilla ja muuten (kun siis koulussa ei oo !ikinä! kivaa). Toivotaan että tää tästä lähtis rullaa, mulla vaan on keinot vähissä noitten kavereiden saamisen kanssa. en väitä että oisin ehkä kaikkeeni tehny mutta alkaa tää 4kk porukoiden perässä roikkuminen ja totaalisen ignoorauksen kohteeks tuleminen siitä huolimatta kyllastytaä. Toi mun koulu ei vaan oo yhtään mulle, mutta empä sitä nyt jaksa alkaa kikkailee että vaihtaisinkaan.

Se ny tästä tunnepuolesta ja kertoilen vähän mitä oon tässä masennuskaudellani tehny. Ei tosiaan oo paljookaa juttuja, lähinnä koulua ja leffojen kattelua ja datausta ja musiikin kuuntelua. Viikonloppuna kuitenkin syötiin sellasta hyvää Kuninkaiden kakkua, joka on perinteenä täällä aina syödä joka vuoden ensimmäisenä sunnuntaina. Me kuitenkin syötiin se vasta nyt viikko myöhässä, kun ekana sunnuntaina (onko siitä vasta viikko???) tultiin sieltä Alpeilta. Perinteeseen kuuluu, että siellä kakun sisällä on joku esine ja se joka sen saa, niin siitä tulee sitten kuningas ja sitten voidaan valita viä kuningatar ja jotain tollasta. Me kuitenkin mentiin lyhennetyllä kaavalla, ja tehtiin vaan perinteeseen kuuluen niin, että porukan nuorimmainen (Zoé) menee pöydän alle ja siltä kysytään joka palan kohdalla aina "Pour qui?" ja sitten se sanoo haluamansa nimen, ja se pala annetaan sille. Sillain ei voida arvailla että kenelle se esine menee. Meillä Zoé ite sai sen systeemin. Oli hyvää!

Sitten mun host-porukoilla oli viime viikolla 20 vuotin hääpäivä. Mutta sillon ei tapahtunu kyllä mitään erikoista. Siis ihan tavallinen päivä ettei mitään juhlistettu tota hommaa, vaikak onhan 20 vuotta jo ihansopivasti!

Sitten muita aktiviteettejä on ollu suklaan mussutus. Ja tästä tulikin mieleen, että löysin täältä kotoo toimivan vaa'an ja olin ihan yllättyny! En kylläkään voi ihan varmana sanoo, koska meijän suomi vaaka aina näytti vähän mitä tykkäs, mutta en oo lihonu täälla yhtään!:-----) Tai siis alussa laihduin 3kg niin ne on tullu takas, mutta ei ylimäärästä! Tai vaikka en voikaa sanoo varmaks, mutta joka tapauksessa ei ainakaan paljoo. Ah, oon ilonen ja aika yllättyny, oon meinaa vetäny tota suklaata napaan sitä tahtia tässä joulun jälkeen ja muutenkin on aina ruuan jälkeen jälkkäri ja kaapissa nutella purkit sun muut, niin ihme juttu. Mutta jee hyvä!

Tulevista suunnitelmista kertomista siirrän taas seuraavaan kertomukseen, kun tää venyy muuten taas. Taidan nyt oikeesti mennä siivoon tota huonetta ettei tuu rageja...

Terkkuja, Katri